Indonesiasta on tullut korkean riskin maa ulkomaankaupassa.
Indonesiasta on tullut korkean riskin maa ulkomaankaupassa sen jälkeen, kun pääkaupungissa Jakartassa puhkesi protestit kiistanalaisilla vaaleilla.
Yhdistykset ovat jättäneet vähintään kuusi ihmistä kuolleet ja yli 300 loukkaantunutta, ja poliisi on tehnyt satoja pidätyksiä virkamiesten mukaan. Muut mielenosoittajat kantoivat "anti-china" -merkkejä tai levittivät "anti-china" -viestejä verkossa.
Kiinan suurlähetystö Indonesiassa on antanut verkkosivuillaan viestin, jossa se muistutti Kiinan kansalaisia kiinnittämään huomiota turvallisuuteen ja lisäämään tietoisuutta varotoimista.
Viime aikoina on tähän maahan vieviä rahdinantajia ja huolitsijoita, joten meidän on oltava varovaisia niiden käsittelyssä.
Kiinalaisten tuonti- ja vientiä harjoittavien yritysten ei itse asiassa ole helppoa tehdä liiketoimintaa Indonesiassa.
Indonesia on Kaakkois-Aasian suurin talous, ja jäsenenä 20-vuotiaiden joukossa ja taloustieteilijöiden tiedustelupalvelussa ennustetaan Indonesian olevan maailman neljänneksi suurin talous vuoteen 2050 mennessä.
Kuitenkin, kun liiketoimintamahdollisuudet näyttävät runsaasti, Kiinan tuonti- ja vientiä harjoittavat yritykset ovat toistuvasti joutuneet vaikeuksiin.
Viime vuosina Indonesian pääoman ulosvirtaus on ilmeinen, mikä johtaa Indonesian rupian vakavaan heikentymiseen, josta tulee yksi Aasian suurimmista poistoista.
Kiinan sinosuriin liittyvän varoitusriskin mukaan Indonesian ostajat ovat tavanomaisesti laiminlyöneet maksunsa valuuttamääräisten poistojen tapauksessa.
Lisäksi Indonesia on yksi maailman vaikeimmista maista, joka selvittää tullin, erityisesti kiinalaisten tuotteiden alkuperätodistuksen palauttamiseksi, josta on tullut uusi kaupan esteitä.
Samaan aikaan, jotta voidaan parantaa kansainvälisen kaupan tilannetta, Indonesian hallitus hyväksyi "tullien ulkopuoliset kaupan esteet" valvomaan liian usein tapahtuvaa tuontitoimintaa.
Niin sanotut tullien ulkopuoliset kaupan esteet, toisin sanoen hallitus hyväksyvät muun kuin tariffin, jolla säännellään, hallitaan ja valvotaan tuonti- ja vientikaupan toimintaa. Tavoitteena on rajoittaa tuontia jossain määrin kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi.